Alkuperäiseen ylläpitopäiväkirjaan http://www.jagclub.net/keskustelu/viewtopic.php?t=10421 tuli viimeisein päivitys 1.6.2022, mitä itse seurasin todella aktiivisesti, silloin vielä nykyisestä Jagesta haaveilevana (ja kyllä, kävin sivuraiteilla Toyotan maailmassa, olin pahasti hukassa elämässä). Tästä alkuperäisen postauksen innoittamana ajattelin laittaa oman version aluilleen. Tässä hieman taustahistoriaa allekirjoittaneesta sielunmaiseman taustoittamiseksi.
Ajattelin aina Jaguar merkkien olevan hienostuneiden villakangastakilla ja baskerilla varustettujen vanhempien herrasmiesten auto, jotka arvostaa laadukkaita viskejä. Ja jotka määrätietoisesti saavuttanut ne asiat elämässään, joita unelmiksi kutsutaan. Ja tätähän suurin osa omistajista edustaa, ymmärtääkseni. Olen tästä hieman poikkeava tapaus, oikeastaan kaikin mahdollisin puolin. Varsinkin täten autoharrastajaksi itsensä nimittävä kaveri kaartoi ajatusta Jagesta kalliineen merkkihuoltoineen ensiksi hyvin paljon. Olinhan oppinut moottoriremontista lähtien korjaaman autot itse, usein vielä tien päällä minkä pystyi.
Ensimmäisen Jagen ostin autoliikkeestä ollessani 20 kesänen, silloisen Jaguar XF 2008 ajettuna 250tkm, edullisesti kun sain ja urakkatöitä tehdessä jäi hyvin sijoittaa pääomaa autoon. Kyseisinen auto palveli vuoden päivät, isoimpana puutteena oli kyseisen vuosimallin tyyppiviat ja suhteellisen paljon kilometrejä mittarissa. Toki silloin asustelin vielä Jyväskylässä ja käytössäni oli lämpimät hallit työkaluineen, jolloin pystyi itse tekemään näitä tunnettuja sähkövikoja minkä jaksoi. Kyseisen auton kanssa paloi vaan huomattava määrä rahaa korjauksiin, olisi sen pääoman voinut paremminkin sijoittaa...
Nyttemmin mittarissa ikää viisi vuotta enemmän ja taloudellinen tilanne mahdollisti hankkimaan 2019 vuoden Jaguar XE (ajettu 104tkm), josta haaveilin muutaman vuoden. Väriltään otin tylsän ja mitäänsanomattoman Fuji White, eli kansankielellä valkoisen. Pitää muuten tuo väri hyvin mielen virkeänä, kun ihan kaikki lika näkyy autossa, no pesukadut on tullut tutuiksi kieltämättä. Sisutan puolesta otin kangaspenkit, koska käytän autoa työssäni. Ajattelin sen toimivan siinä ihan kohtalaisen hyvin. Kuukaudessa tulee ajettua noin 2000km tässä pääkaupunkiseudulla, pääasiallisesti kehä kolmosen alueella ja välillä käydään sukulaisten luona Keski-Suomessa.
Jo ostaessa oli tiedossa tämän XE mallin brittiläisen taidonnäytteen pienet ongelmat, joista jo alkuperäisessä ylläpitopäiväkirjassa kerrottiin. Isoimpana varmasti jakoketju ja autossa käytetyt sähköt. Tähän osasin toki varautua ja käytin auton kuntotarkastuksessa Jag-Fin Oy:llä, jossa ilmeni, että jakokopan tiiviste vuotaa. Autokauppoja tehdessä sain sovittua, että autoliike hoitaa tästä syntyvät kulut ja aika varatiin Autorep Oy:lle ennen kauppoja. Aika saatiin noin 2 viikkoa kaupanteon jälkeen, syyskuun loppupuolelle. Mutta kolme päivää ennen varattua aikaa, ilmeni pieni sähkövika.
Kun olin lisännyt pissapoikaa ja tarkastanut nesteen läpi autosta, suljin kauniin alumiinisen konepellin. Tästä ei sitten auton konepellin anturi tykännyt yhtään, vaan rupesi kiukuttelemaan ja ilmoitti, että konepelti auki vaikkakin oli kiinni. Osa sijaitsi oikean etuvalon takana, konepellin lukkopesän vieressä. Ongelmaksi tämä muodostui silloin, kun yritti lukita ovia, ei meinaa suostu lukitsee, kun olettaa että konepelti auki. Tätä sitten selvittelin volttimittarin kanssa ja aika nopeasti se hajonnut anturi löytyi. Vedin rautalangan anturin päähän piiristä piiriin, jotta auto ymmärsi virtapiirin sulkeutuneen.
Ilmoitin tästä heti suuraavana aamuna Autorepille, jottako heiltä löytyisi autoon kyseistä osaa, ja löytyihän se. Eli noin muutaman päivän patentti oli vain tällä kertaa sähköjen kanssa. Osa vaihtui todella näppärästi jakokopan öljyvuodon yhteydessä ja ei tässä kohtaa jäänyt itselle muuta tehtävää kun tarjoilla maksuautomaattiin sijaisauton vuokraa, Land Rover Freelander sekin oli.
Tässä Helsingissä asuessa kerrostalossa on tullut etsittyä pajoja, joissa autoa käyttää. Toistaiseksi siis vain katsonut valmiiksi, eikä isompaa remonttia ole tarvinnut tehdä. Jag-Fin Oy:llä on käyttänyt varsinkin aikaisempaa XF paljon, palvelu pelannut aina todella hyvin. Nyt uutena liikkeenä Autorep Konalassa, ei mitään moitittavaa. Vielä yksi paja pitäisi kokeilla, Karaasi Oy Jag-Fin vieressä, Juvanmalmilla. Heidänkin osaamista kehuttu paljon. Toki on toi Inchcape maahantuoja Helsingin Herttoniemessä, mutta siellä yritän vierailla mahdollisimman vähän.
Auton ostaessa oli perään ruuvattu koukku kiinni, irrotettava paperilla merkattuna. Avainta vain ei ollut autossa mukana ja koukkua tuskin oli irrotettu edellisten omistajien aikana, sen verran tiukassa oli. Peräkoukku oli tehdasasenteinen, sen tunnistaa vetokoukun pistokkeen kanssa olevasta Jaguar logosta. asia ratkesi muutamien sähköpostien kanssa Inchcapen kautta, ja heiltä sai auton sarjanumeron ja vetokoukun lukkopesään valssatun numerosarjan avulla oikean avaimen, jolloin koukku lähti irti pienen suostuttelun jälkeen. Osien öljyäminen ja talteen tulevaisuutta varten. Heti paljon paremman näköinen.
Tätä julkaisua kirjoittaessa on seuraavan pienin ominaisuuden, tai no oikeastaan tyyppivian korjaus käynnissä. Yhtenä kauniina aamuna töihin ajaessa totesin poikkeavani harjattomaan autopesuun kelin ollessa - 5 c. Työpaikan pihalle päästessä totesin, että ovenkahvan muovinen suojus on ottanut ritolat jonnekin Tuusulan moottoritien varrelle. Asiasta ensin muiden Jagge tuttujen kanssa jutellessa, huomasin tämän olevan auton tyyppivika, osahan ei ole periaatteessa millään kiinni, aivan onnettomilla muovihampailla.
Kyselin ensin edellä mainittujen korjaamoiden tilannetta, jos sattuisi löytymään osaa. Ei tuottanut onnistuimista tällä kertaa. Ei muuta, kun nokka kohti marmoritiskiä. Paikan päälle päästyäni otin kahviautomaatin yllättävän laadukkaan kahvin ja vaihtelin huollon kanssa niitä näitä Jaguarien omaisuuksista, malleista ja laadusta. Totesin tarvitsevani kyseisen osan ja hinnaksi sain 35 € ja toimitus alle viikko. Totesin sen olevan todella edullinen marmoritiskin osaksi, toki vain pohjamaalissa oli. Sitten rohkaistuin kysyä saman osan hintaa valmiiksi maalattuna ja hinnaksi tuli sitten 275 €, eli sai minun puolestani jäädä maalaus tekemättä. Otin osan pohjamaalattuna.
Meni yllättävästi kaksi viikkoa ja mitään ei kuulunut. Paikan päällä käydessäni huomasin vain heidän unohtaneen ilmoittaa osan saapumisesta, sattuuhan sitä. Seuraavana päiväni ajoin Helsingin Konalan ohi ja jostain syystä siinä kohti tuli ajatus, olisikohan täällä automaalaamoa, joka tuon maalaisi. Ihan sattumalta pistäydyin AutomaalamoRex tiloihin ja he suostuivat sen maalaamaan alle 30 €. Hinta on mielestäni enemmän kuin kohdallaan ja jätin sen työn alle. Tänään osaa hakiessa huomasimme maalarin kanssa, että osa oli tippunut kovetushuoneessa lattialle, jolloin maalia oli valunut osan yhdelle reunalle. Maalari totesi, että osa ei mene mitenkään hänen laadustansa läpi ja jos haluan, hän maalaa sen uudestaan ja palaan seuraavana päivänä. Totesin jäljen olevan sen verran pieni, että sanoin ottavani mukaan, jolloin kerrottiin talon tarjoavan maalauksen. Pojat todella olivat tarkkoja laadun kanssa, pitää laittaa paja mieleen, jos tarvitsen isompaa ruiskua auton ympärillä.
Ajatus oli kirjoittaa tätä sen mukaan lisää, kun autoon tulee laitettavaa. Sanottakoon että tammikuussa pääsee vierailee Jag-Finnille ZF automaattilaatikon öljynvaihdon merkeissä, joten silloin viimeistään lisää päivitystä.
4.12.2023, 109 200 km
. 
Voi olla seuraava projekti saada ne näyttämään taas uusilta 
Ja lasien tummennus on alkanuut kiinnostamaan kovin paljon takalasin ja takaovien kohdalta. Auto toki näyttävä kirkkaillakin laseilla, mutta omaan silmään tummennus toisi valkoisessa korissa kivan lisän 
Saa nähdä......
