Muutin ajokortin juuri saaneena Lokakuussa 1969 Ruotsiin. Talven ahkerasti säästäneenä sain käsirahat kasaan ja lähdimme isäni kanssa Tukholmaan etsimään minulle autoa. Sveavägenin kellarifirmoissa käytiin katsastamassa josko löytyisi sopivaa pirssiä. Haaveena oli MGB avoauto. Sellaista ei ollut tarjolla, mutta hieno musta MB 220 SE. Kiertelin sitä kuin kissa kuumaa puuroa, mutta faija vei minut auton taakse, näyttäen sen pakoputkien kokoa. Kyllä bensa palaa! OK, jatkettiin matkaa seuraavaan firmaan ja löydettiin !!!! Jaguar 3.8 MK2 MOD 1964 British Racing Green. Auto kadulle ja koeajoon. Faija rattiin, luulen ettei hän ollut ikinä päässyt käskemään niin montaa heppaa kerralla. Mustaa vanaa tuli Sveavägeniin
Ei puhettakaan pakoputkien koosta, tämä täytyi saada.
Eli Ruotsissa onnistui se, mikä ei ikinä olisi onnistunut Suomessa (siis minulle). On noita muitakin ikimuistoisia autoja ollut Jaguarien lisäksi. Ostin 1989 uuden Firebirdin ja ajoin sillä 350.000 km! Ei mitään vikaa, öljyn ja filtterin vaihdot, jarrupalat ja runsaasti renkaita. Ajelin sillä hupia ja työajoja, välimerta myöten.
Vuonna 2000 kävin hakemassa Ferrari 308 Auto Saloon Singenistä Saksanmaalta. Silloin jäi yöunet vähiin, sen verran tuo pitkän ajan haaveen toteutuminen vaikutti. Ferrari meni uudelle omistajalle 11 vuoden, pääasiassa tallissa vietetyn ajan jälkeen pari vuotta sitten.
Kävimme vaimoni kanssa Pariisissa XJ40:llä, hänellä on tapana lukea minulle kirjoja (ihmissuhdekirjoja, kun en pääse karkuun). Niin kuin tiedätte, on Jaguar äänetön auto, puheääni riittää. Tuli tuossa eräänä kesäpäivänä lähdettyä Vaasasta ajelemaan Tuurin kyläkauppaan 308:lla, vaan Tervajoella vaimo sanoi (25 km Vaasasta) että eikö mennä vaan tuonne Hackmanin tehtaan myymälään? Eli, Ferrari on niin meluinen peli, ettei keskustelusta tule mitään.
Terv.
Jorma
