Kissalla Kiovaan
Lähetetty: Ke Heinä 04, 2018 12:34 am
Kulkuvälineenä 4-litrainen X300 vuodelta 1996. Lähdin lauantai-iltana Helsingistä. Laivalla Tallinnaan ja sieltä Via Balticaa aina Bialystokiin saakka. Yöpyminen Riiassa ja kaksi yötä Bialystokissa. Bialystokista samana päivänä Kiovaan. Tulin myöhään tiistai-iltana perille ja ajattelin laittaa muutaman huomion tuoreeltaan samalla kun nautin pari lähikaupasta ostamaani olutta iltapalaksi. Ajelin yksin koko matkan tänne . Paluumatkalle on sitten toinenkin ajaja. Keli oli koko ajan kuiva, koska satuin pyshtymään Puolan Bialystokissa juuri sateiden ajan. Kovin huonolla kelillä en kyllä olisi muutenkaan jatkanut matkaa, koska varsinaista kiirettä ei ollut.
Alun perin ajattelin ajaa Valko-Venäjän läpi Kiovaan, koska reitti on lyhyempi. Valitetavasti Valko-Venäjä vaatii viisumin läpikulkuunkin, joten päädyin pidempään reittiin Puolan kautta. Ukrainaan ei viisumia tarvita. Yritän tosin saada Kiovasta Valko-Venäjän transitviisumin ja palata sitä tietä. Tiedoksi muuten, että jos lentää Minskiin, ilman viisumia saa oleilla Valko-Venäjällä 5 päivää, mutta tämä siis koskee vain lentoja.
Via Baltican osuus oli todella vaihteleva teiden puolesta. Varsinkin Liettuassa oli paljon tietöitä ja välillä mentiin tosi hitaasti ja välillä kovempaa. Jos ei paljon pysähtele matkalla, niin reitti on minusta tylsähkö ajettava. Itselleni ei tällä kertaa olennaista ollut matka vaan määränpää, enkä pysähdellyt juuri missään muualla kuin yöpymispaikoissa.
Olen ajellut Puolassa ja Baltiassa ensimmäistä kertaa enemmän 1999 ja liikennekulttuuri on nykyään ihan toista kuin silloin. Varsinkin Puolassa vielä parikymmentä vuotta sitten meininki oli vaarallista ja hevoset rekat ja henkilöautot menivät samaa kaistaa sikin sokin. Nykyään ei Puolassa hevosia näy (Ukrainassa vielä näkyy). Autot ovat parantuneet ja nopeudet laskeneet. Toiset tielläliikkujat otetaan hyvin huomioon. En koko matkalla kuullut yhtään torven töräystä tai nähnyt yhtään vaarallista ohitusta.
Bensan hinta laskee pohjoisesta etelään tultaessa. Karkeasti ysivitonen tällä hetkellä Suomessa 1,55, Virossa 1,35, Latviassa 1,25, Liettuassa 1,20, Puolassa 1,15 ja Ukrainassa 0,95 €/litra.
Matkaa kotoa Helsingistä tuli ajotietokoneen mukaan maitse kaiken kaikkiaan noin 1.650 km (ja merimatka päälle). Keskinopeus oli 75 km/h (Ukrainan osuus, jonkin verran yli 500 km tuli ajettua erittäin kovaa, muuten suhteelisen normaalia vauhtia), tässä on siis mukana odottelut Puolan ja Ukrainan rajalla ja kaupunkiajo yms). Keskikulutus 10,5 l/ 100 km. ilman Ukrainan osuutta keskikulutus olisi jäänyt 9,5:een.
Autona oli siis jo 22 vuoden ikäinen Jaguar. Kaikki meni kuitenkin erittäin mallikkaasti. Tällainen auto hyvällä kesäkelillä on ilo ajaa eikä häpeä uudemmileenkaan. Ukrainan silmänkantamattomilla suorilla, joilla saa ajaa aika lailla itsekseen, tuli kokeiltua auton suorituskykyäkin. Taitaa olla kuitenkin niin, että muutama hevosvoima on auton tehoista jäänyt vuosien varrelle. Muistaakseni huippunopeudeksi jossain manuaalissa luvattiin 230 km/h, mutta tällaiseen mittarinopeuteenkaan en kyllä yltänyt. Sen sijaan vielä sataa kahdeksaakymppiä ajaa pakottomasti ihan ilokseen pidemmänkin matkaa.
Itäisen Keski-Euroopan ja Itä-Euroopan käytettyjen premium-autojen ykkönen vaikuttaa olevan ylivoimaisella äänienemistöllä Audi ja BMW tulee hyvänä kakkosena. Jaguareja näillä teillä ei näy - eikä Mersujakaan. Ukrainan rajalla rajavartija ei löytänyt Jaguar X300:selle sopivaa mallimerkintää tietokoneelta, ja se piti erikseen luoda tietokantaan - vanha kissa ei siis ole kovin yleinen näky näilä kulmilla.
Suunnittelin myös ostavani täältä paikan päältä uudet kesäkumit. Vanhat eivät ole vielä sakkopinnalla, mutta niillä on jo ikää niin paljon (kai kohta 10 vuotta), että on syytä hankkia uudet jo ihan märkäpitoa silmälläpitäen.
Alun perin ajattelin ajaa Valko-Venäjän läpi Kiovaan, koska reitti on lyhyempi. Valitetavasti Valko-Venäjä vaatii viisumin läpikulkuunkin, joten päädyin pidempään reittiin Puolan kautta. Ukrainaan ei viisumia tarvita. Yritän tosin saada Kiovasta Valko-Venäjän transitviisumin ja palata sitä tietä. Tiedoksi muuten, että jos lentää Minskiin, ilman viisumia saa oleilla Valko-Venäjällä 5 päivää, mutta tämä siis koskee vain lentoja.
Via Baltican osuus oli todella vaihteleva teiden puolesta. Varsinkin Liettuassa oli paljon tietöitä ja välillä mentiin tosi hitaasti ja välillä kovempaa. Jos ei paljon pysähtele matkalla, niin reitti on minusta tylsähkö ajettava. Itselleni ei tällä kertaa olennaista ollut matka vaan määränpää, enkä pysähdellyt juuri missään muualla kuin yöpymispaikoissa.
Olen ajellut Puolassa ja Baltiassa ensimmäistä kertaa enemmän 1999 ja liikennekulttuuri on nykyään ihan toista kuin silloin. Varsinkin Puolassa vielä parikymmentä vuotta sitten meininki oli vaarallista ja hevoset rekat ja henkilöautot menivät samaa kaistaa sikin sokin. Nykyään ei Puolassa hevosia näy (Ukrainassa vielä näkyy). Autot ovat parantuneet ja nopeudet laskeneet. Toiset tielläliikkujat otetaan hyvin huomioon. En koko matkalla kuullut yhtään torven töräystä tai nähnyt yhtään vaarallista ohitusta.
Bensan hinta laskee pohjoisesta etelään tultaessa. Karkeasti ysivitonen tällä hetkellä Suomessa 1,55, Virossa 1,35, Latviassa 1,25, Liettuassa 1,20, Puolassa 1,15 ja Ukrainassa 0,95 €/litra.
Matkaa kotoa Helsingistä tuli ajotietokoneen mukaan maitse kaiken kaikkiaan noin 1.650 km (ja merimatka päälle). Keskinopeus oli 75 km/h (Ukrainan osuus, jonkin verran yli 500 km tuli ajettua erittäin kovaa, muuten suhteelisen normaalia vauhtia), tässä on siis mukana odottelut Puolan ja Ukrainan rajalla ja kaupunkiajo yms). Keskikulutus 10,5 l/ 100 km. ilman Ukrainan osuutta keskikulutus olisi jäänyt 9,5:een.
Autona oli siis jo 22 vuoden ikäinen Jaguar. Kaikki meni kuitenkin erittäin mallikkaasti. Tällainen auto hyvällä kesäkelillä on ilo ajaa eikä häpeä uudemmileenkaan. Ukrainan silmänkantamattomilla suorilla, joilla saa ajaa aika lailla itsekseen, tuli kokeiltua auton suorituskykyäkin. Taitaa olla kuitenkin niin, että muutama hevosvoima on auton tehoista jäänyt vuosien varrelle. Muistaakseni huippunopeudeksi jossain manuaalissa luvattiin 230 km/h, mutta tällaiseen mittarinopeuteenkaan en kyllä yltänyt. Sen sijaan vielä sataa kahdeksaakymppiä ajaa pakottomasti ihan ilokseen pidemmänkin matkaa.
Itäisen Keski-Euroopan ja Itä-Euroopan käytettyjen premium-autojen ykkönen vaikuttaa olevan ylivoimaisella äänienemistöllä Audi ja BMW tulee hyvänä kakkosena. Jaguareja näillä teillä ei näy - eikä Mersujakaan. Ukrainan rajalla rajavartija ei löytänyt Jaguar X300:selle sopivaa mallimerkintää tietokoneelta, ja se piti erikseen luoda tietokantaan - vanha kissa ei siis ole kovin yleinen näky näilä kulmilla.
Suunnittelin myös ostavani täältä paikan päältä uudet kesäkumit. Vanhat eivät ole vielä sakkopinnalla, mutta niillä on jo ikää niin paljon (kai kohta 10 vuotta), että on syytä hankkia uudet jo ihan märkäpitoa silmälläpitäen.